Wolfgang Herrndorfin kirjoittama Ladaromaani (2012) on vauhdikas kertomus kahden nuoren pojan kesälomasta.
Kaikki alkaa viimeisistä kouluviikoista, jolloin Maikin luokalle tulee uusi oppilas nimeltään Tschick. Maik on ihastunut Tatjana nimiseen erittäin kauniiseen tyttöön, joka on kesän alussa pitämässä syntymäpäiväjuhlia, joihin kaikki tahtoisivat päästä. Maik ei kutsua koskaan saanut, ja murtui siitä täysin. Tilannetta ei helpota se että Maikin äiti on alkoholistiparantolassa ja isä lähtee kahdeksi viikoksi lemmenlomalle sihteerinsä kanssa. Maik jää siis yksin kotiin. Kaikki sujuu hyvin, kunnes luokan häirikkö Tschick kurvaa pihaan varastetulla Ladalla. Maik ei missään nimessä tahdo lähteä kyytiin, koska ei pitänyt Tschickistä ja ei halunnut ongelmia. Pitkän suostuttelun jälkee Maik kuitenkin suostuu lähtemään mukaan. Ensimmäisenä kaksikko suuntaa käymään Tatjanan pihalla, jotta Maik pystyy antamaan persoonallisen lahjansa hänelle.
Seuraavaksi kaksikko lähtee ajelemaan pois kaupungista vailla päämäärää. He ajoivat, kunnes nälkä iski. He päätyivät ruokailemaan jonkin erittäin vieraanvaraisen perheen luo, josta he saivat lähtiessään jättiläiskurpitsan. Maik ja Tschick joutuivat välttelemään poliiseja päivässtä toiseen, joten he joutuivat nukkumaan kaikenlaisilla syrjäisillä paikoilla. Seuraavana päivänä pojat tajusivat että bensa on lopussa. He lähtivät etsimään bensaletkua kaatopaikalta, jolloin he tapasivat huonokäytöksisen nuoren Isan. Hän pyöri poikien mukana muutaman päivän, jonka aikana ehti jopa ehdottaa Maikille seksiä. Maikille myös selvisi, että Tschick on homo. Pojat ehtivät vielä väistellä kommunistin luoteja ennenkuin reissu päättyi traagisesti. He törmäsivät sikarekan kanssa, ja molemmilta lähti taju.
Kirjan naiset olivat erittäin määrätietoisia. Kaikilla oli vahva mielipide asioihin, eivätkä naiset antaneet miesten määräillä. Naisilla ei kuitenkaan ollut helppoa, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, kun Isalla ei ollut kotia ja kadut olivat kasvattaneet tytön erittäin vahvaksi fyysisesti sekä henkisesti. Toisaalta kyseisten naisten ääripäitä olivat Maikin perheen puutarhuri ja hänen alkoholiongelmainen äitinsä. Puutarhuri oli ulkomaalainen ja työskentelee ilmeisen huonolla palkalla "pimeästi". Maikin äidin elämä kävi liian raskaaksi ja tarttui pulloon henkisen heikkouden vuoksi.
Kirjan miesten elämäkään ei ole ruusuilla tanssimista. Maikin isä toimi melko vastuuttomasti jättäessään lapsensa kahdeksi viikoksi yksin kotiin, ja muutenkin hänen elämänasenteensa oli ehkä liiankin huoleton. Elinolot heijastuivat lapsiin selkeästi. Maik oli elänyt rikkaassa perheessä minkä seurauksena hänestä oli tullut melko ujo ja syrjäänvetäytyvä, kun taas Tschick oli todella köyhästä perheestä, joka teki hänestä "laitapuolen kulkijan". Kommunistimies oli asunut ilmeisesti vuosikausia metsässä, ilman minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä, mikä teki hänestä kärttyisän "erakkopapan".
Maikin identiteettiin ja ratkasuihin vaikutti paljon hänen taustansa ja Tschick. Hän tulee niin rikkaasta perheestä, että oli aina saanut haluamansa. Tästä syystä hän oli erittäin ujo. Tschick taas oli hänen vastakohtansa, ja kun he viettivät kesän kahdestaan, Maikkikin rohkaistui selkeästi. Kuitenkin kaikista oleellisin syy Maikin lähdölle lada-ajelulle on se, ettei Tatjana kutsunut häntä juhliinsa.
LeXa's Blog
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Jääpuikon terävä rikostarina
Kirjan nimi: Jäätävää satoa
Kirjailija: Scott Phillips
Julkaistu: 2009
Kustantaja: ARKTINEN BANAANI
Kaikki alkoi kylmästä ja lumisesta jouluaatosta. Charlie Arglist on ryöstänyt työnantajansa ja hänen on käytettävä 9 tuntia viimeisenä yönään kotikaupungissaan. Sen jälkeen hänen oli tarkoitus lähteä rikoskumppaninsa Vicin kanssa pakoon, ennen kuin heidän varkautensa huomattaisiin. Charlie tapailee ystäviään ja juopottelee. Kaikki ei menekkään aivan suunnitelmien mukaan...
Kirja oli aika lyhyt (221s), mutta silti siihen mahtui paljon tapahtumia.
Alussa esiteltiin hyvin päähenkilöt, mutta myöhemmin uusia ihmisiä tuli aika paljon ja välillä tuntui etten pysyisi perässä. Kuitenkin alussa esiteltiin hyvin miljöö eli tapahtumapaikka, eikä ollut vaikeaa eläytyä Charlien saappaisiin. Arglist olisi voinut kiertää hieman useammissa paikoissa, välillä tuntui että kirja toistaa itseään. Kirjassa on käytetty paljon mielikuvitusta, ja lopussa on sellainen ratkaisu jota ei varmasti ainutkaan lukija olisi keksinyt.
Kirjan juoni oli kumminkin tyypillinen dekkarille. Charlie joutui kokoajan puntaroimaan keneen hän voi luottaa, näin henkirikoksiltakaan ei vältytty. Charlie oli asianajaja, mistä oli hänelle paljon hyötyä, koska poliisit tunsivat hänet. Poliisit pysäyttivätkin hänet moneen kertaan, ja jonkun toisen olisivat pidättäneet rattijuopumuksesta ja epäiltynä henkirikoksesta, sillä hänellä oli ruumis takakontissaan. Hän oli kavaltanut pomoltaan miljoonia, jotta olisi voinut aloittaa uuden elämän New Yorkissa tai jossain muualla.
Kirjalla oli todella kliseinen kaava, ja siitä todellakin huomasi, että tekijä oli aikaisemminkin lukenut ja kirjoittanut dekkareita. Hieman olisin ehkä kaivannut monipuolisuutta, sillä välillä se tuntui hiukan yksitoikkoiselta ja ennalta arvattavalta. Charliella oli joitakin todella hyviä ystäviä, ja silti Arglist kävi yön pikkutunneilla ryöstämässä heidät.
Kirja olisi voinut olla hiukan laajempi, mutta ymmärtäähän sen ettei yhdeksästä tunnista kovin pitkää kirjaa saa.
Muihin teoksiin verrattuna Jäätävää satoa on hyvin eheä ja ehjä kokonaisuus. Ei mitään mullistavaa, mutta ei mikään todella huonokaan. Dekkareiden ystäville suosittelen kyllä, esikoisteokseksi loistava! Suosittelen myös kirjaan liittyvää elokuvaa.
Kirjailija: Scott Phillips
Julkaistu: 2009
Kustantaja: ARKTINEN BANAANI
Kaikki alkoi kylmästä ja lumisesta jouluaatosta. Charlie Arglist on ryöstänyt työnantajansa ja hänen on käytettävä 9 tuntia viimeisenä yönään kotikaupungissaan. Sen jälkeen hänen oli tarkoitus lähteä rikoskumppaninsa Vicin kanssa pakoon, ennen kuin heidän varkautensa huomattaisiin. Charlie tapailee ystäviään ja juopottelee. Kaikki ei menekkään aivan suunnitelmien mukaan...
Kirja oli aika lyhyt (221s), mutta silti siihen mahtui paljon tapahtumia.
Alussa esiteltiin hyvin päähenkilöt, mutta myöhemmin uusia ihmisiä tuli aika paljon ja välillä tuntui etten pysyisi perässä. Kuitenkin alussa esiteltiin hyvin miljöö eli tapahtumapaikka, eikä ollut vaikeaa eläytyä Charlien saappaisiin. Arglist olisi voinut kiertää hieman useammissa paikoissa, välillä tuntui että kirja toistaa itseään. Kirjassa on käytetty paljon mielikuvitusta, ja lopussa on sellainen ratkaisu jota ei varmasti ainutkaan lukija olisi keksinyt.
Kirjan juoni oli kumminkin tyypillinen dekkarille. Charlie joutui kokoajan puntaroimaan keneen hän voi luottaa, näin henkirikoksiltakaan ei vältytty. Charlie oli asianajaja, mistä oli hänelle paljon hyötyä, koska poliisit tunsivat hänet. Poliisit pysäyttivätkin hänet moneen kertaan, ja jonkun toisen olisivat pidättäneet rattijuopumuksesta ja epäiltynä henkirikoksesta, sillä hänellä oli ruumis takakontissaan. Hän oli kavaltanut pomoltaan miljoonia, jotta olisi voinut aloittaa uuden elämän New Yorkissa tai jossain muualla.
Kirjalla oli todella kliseinen kaava, ja siitä todellakin huomasi, että tekijä oli aikaisemminkin lukenut ja kirjoittanut dekkareita. Hieman olisin ehkä kaivannut monipuolisuutta, sillä välillä se tuntui hiukan yksitoikkoiselta ja ennalta arvattavalta. Charliella oli joitakin todella hyviä ystäviä, ja silti Arglist kävi yön pikkutunneilla ryöstämässä heidät.
Kirja olisi voinut olla hiukan laajempi, mutta ymmärtäähän sen ettei yhdeksästä tunnista kovin pitkää kirjaa saa.
Muihin teoksiin verrattuna Jäätävää satoa on hyvin eheä ja ehjä kokonaisuus. Ei mitään mullistavaa, mutta ei mikään todella huonokaan. Dekkareiden ystäville suosittelen kyllä, esikoisteokseksi loistava! Suosittelen myös kirjaan liittyvää elokuvaa.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Blogin Koulun aloitus
Minua ei oikeastaan jännittänyt kouluun tulo, olin vain iloinen että pääsin johonkin. Tämä blogin kirjoittaminen on minulle täysin uusi asia, enkä ole kirjoittanut tälläistä aikasemmin. Koulun tilat ovat mukavat, eikä koulunkäynti tunnu liian rankalta. Minulla on tällä hetkellä paljon harjoituksia. Harjoittelen 4-6 kertaa viikossa. Ihmiset täällä lukiossa ovat suurimmaksi osaksi mukavia, ja lähes kaikkien kanssa tulee toimeen. Nyt pitäisi vaan panostaa kouluun ja hankkia hyvät numerot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)